Vuosiviisumi kun tuli hankkittua, niin nyt sitten Venäjän matkoja toteutumassa muutama. Mieheni sukujuuret ovat hänen isän puoleltaan Hyrsylän mutkassa, siellä perimmäisessä nurkassa. Sukulaisporukkaa on käynyt siellä yhdessä jo kolme kertaa ennestään, minäkin kerran eli vuonna 2003. Nyt juukalaisia, Hyrsylään sukujuuria omaavia suunnitteli yhteisen matkan tälle kesälle. Matka toteutui, vaikka saimme vain viittä päivää ennen matkaa suru-uutisen, että kaikilla matkoilla bussia ajanut ja matkan toteuttanut Matka-Haitarin tj Jouko Brelo oli menehtynyt.
Perjantaina lähdimme Juuasta klo 7.00. Rajamuodollisuudet sujuivat melko nopeasti, mitä nyt matkalaukut piti kertaalleen viedä rajatarkastukseen mennessä. Ajelimme Aunukseen saakka, jonne saavuimme illalla klo 18 kieppeillä. Hotelli Olonets oli pienoinen pettymys, sillä huoneitten suihkusta ei tullut lämmintä vettä ja osassa huoneista tuoksui home. Wifi toimi respassa ja pienellä alueella sisäänkäynnin luona, ei huoneissa. Lämpimään suihkuun pääsi, kun meni/varasi vuoron hotellin saunatiloista. Hotellissa meillä oli ryhmäpäivällinen klo 19.00 ja sitten paikallisen hotellin Olonetsin ravintolassa jatkoimme iltaa.
 |
| Hotelli Olonets, 2 hh. |
Aamulla lähtö oli ennen klo 7. Ajoimme Prääsän kautta Hyrsylään, eli eri kautta kuin edellisillä matkoilla. Tiestö oli välillä surkeaa. Viimeiset viisi kilometriä taivalsimme paikallisten henkilöautojen kyydissä, koska bussilla ei enää pääse Hyrsylään. Meillä oli matkalla yli 30 kertaa aluella käynyt Kalevi Nekkonen, joka kertoili tarinoita ja tietoja sota-ajoista. Perillä porukka hajaantui etsimään kotitalojaan ja niiden raunioita metsittyneitten polkujen varsilta ja suorastaan ryteiköistäkin isojen paarmojen, itikoitten ja karhun jälkien kera. Osa meistä jäi Hyrsylän kylälle, jossa ei enää nykyään ole ympärivuotista asutusta, vain kesäasukkaita. Paikka on kaunis, mutta olisi vielä kauniimpi asuttuna ja hoidettuna.
 |
| Tällä pääsimme Hyrsylän kylään. |
Paluumatkalle pääsimme vasta viiden paikkeilla, ja sitten ajoimmekin Petroskoin kautta, hieman parempaa tietä takaisin Aunukseen. Meillä olisi pitänyt olla ruokailu klo 21, mutta myöhästyimme melkein tunnin. Onneksi saimme ruokaa, sillä olimme nälkäisiä jo siinä vaiheessa eväitten syömisen jälkeenkin.
Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen suoraan matkaan ja Interposelokiin. Itse olen oppinut puhumaan Interposolkasta, mutta kirjat ja tekstit on kirjoitettu Interposelok-nimellä. Paikalla on nykyään luostari, mutta monet seurueemme sukulaisista ovat talvisodan aikaan helmi-toukokuussa 1940 olleet siellä työleirillä jäätyään mottiin Hyrsylän mutkaan. Paikka on viehättävä luostarialue nykyään ilman turistirysän mielikuvaa.
 |
| Luostarissa, Interposelok. |
Interposelokin jälkeen ajoimme rajalle monen matkatuliaisen hankintaan suunnatun pysähdyksen kautta. Pysähdyimme mm. "Tyttöin paikassa" ja Kahvila Jänismäellä. Perinteiset Venäjän tuliaiset täyttivät bussimme. Ruplat saatiin kulutettua.
 |
| Hyrsylän mutkassa mutka. |
Karjalan tasavalta on kaunista aluetta laajoine järvenselkineen. Erityisesti Laatokka tekee vaikutuksen jo pelkästään kokonsa vuoksi. Historiallisesti alue kiinnostaa meitä monia ja erityisesti juukalaisia, sillä suurin osa jatkosodan jälkeen Juukaan asutetuista siirtolaisista saapui Hyrsylästä. Hintataso on edullinen Karjalan palveluissa. Suuri ongelma on surkeassa kunnossa oleva tiestö, jos lähdetään poikkeamaan pääteiltä. Monessa paikassa puhutaan tai palvellaan suomea. Itse yritin käyttää kaikki mahdolliset venäjän sanani, mutta täytyy myöntää, että nopsaan on unohtunut. Esim. venäjän kieliset numerot eivät ole pysyneet mielessä. Peruskohteliaisuudet toki osaan, mitä nyt espanjan si tuli kyllänä suustani koko ajan.
Matkasta teki ikimuistoisen hyvä seura, haikeus ja suru Brelon kuolemasta, tiestön kunto ja Hyrsylän historia. Elämysmatkaksi tätäkin kuvaisin.
Kommentit
Lähetä kommentti